Yksinäinen matka Göteborgiin ja vierailu Thunderful-studiolla

Olen tällä kertaa matkalla Göteborgissa. Vierailun syynä on päästä tutustumaan Thunderfulin alla toimiviin pelistudioihin. Päivän aikana olen päässyt tutustumaan laajaan skaalaan erillaisia pelejä.


Ghost Giant ja Decay of Logos tekivät vaikutuksen

Decay of Logos näyttää budjettiaan suuremmalta peliltä. Vain neljän hengen tiimillä toteutettu teos tuo mieleen Zeldan ja Dark Soulsin yhdistelmän. Lyhyen testisession aikana selvisi, että peli on todella haastava. Kuolo kerkesi koppaamaan useampaan otteeseen, enkä päässyt juuri alkumetrejä pidemmälle.

Puolestaan Ghost Giant vaikuttaa olevan yksi mieleenpainuvimmista VR-kokemuksista. Ruotsalaisen fantasiakirjailija Sara B. Elfgrenin kertomukseen perustuva peli vie pelaajan jättiläismäisen aaveen rooliin. Aave ilmestyy auttamaan pientä itkevää kissanpoikaa nimeltä Louis ja tästä alkaa näiden kahden välinen ystävyys.

Iloisen pintakuoren alla on aistittavissa syviä ja raskaita teemoja. Pelin ohessa nenäliinapaketilla tulee varmasti tarvetta.

Lue lisää peleistä ja matkasta V2.fi-verkkojulkaisussa.

Yksin makustaminen on rankkaa puuhaa

On outoa matkustaa yksin. Toisaalta se on hienoa, saat aikaa itsellesi ja voit hyvin mielin vajota omiin ajatuksiin. Silti yksin oleminen korostuu kun olet vieraassa paikassa. Siitä tulee nopeasti dramaattinen ja melankolinen olo. Henkilökohtaisesti nautin ja vihaan tuota tunnetta.

Kun yhtälöön lisää vielä ison kaupungin, syntyy vielä selvempi kokemus ulkopuolisuudesta. Paikalliset asukkaat elävät omaa elämäänsä, heille kaikki on arkea. Tavallista. Sinä kuitenkin eroat natiiveista, sillä pidät pääsi alati takakenossa ja tuijottelet rakennuksia. Ajoittain pysähdyt keskellä kävelykatua ja ruuhkautat liikenteen ottaessasi kuvia nähtävyyksistä.

Yksinäinen matka Göteborgiin ja vierailu Thunderful-studiolla
Pieni haikea elokuvateatteri usvaisen kaupungin keskellä.

Ulkopuolisuus on kiehtova olo ja ruokin tietoisesti tuota olotilaa kuuntelemalla hyvin melankolista musiikkia (tiedän että tällaisessa käytöksessä on selkeitä yhteyksiä geneeriseen teiniangstiin). Mikäli haluat maksimoida surumielisyyden, voin suositella Nils Frahmia. Hän on erittäin kuuluisa pianisti/multi-instrumentalisti. Frahmin musiikissaan on universaalia ahdistusta ja hitunen kosmista kauhua.

Suosittelen podcasteja, niiden avulla voit luoda yksinkertaisen illuusion siitä, että et ole yksin. Itse suosin Ear Biscuitsia, se on sopivan kasuaalia rupattelua, jonka voi antaa soljua korviin ja ajatuksiin ilman vaatimuksia. Se muistuttaa musiikkia ilman havaittavaa sävelmää.

Lähtö lähenee

Nyt katselen miten paikallisen pelistudion työntekijät ovat kokoontuneet pelaamaan Super Smash Bros. Ultimatea. Olen kateellinen siitä, miten he viettävät vapaa-aikaansa työpaikalla. Kukaan ei tunnu haluavan lähteä kotiin.

Minulla on kuitenkin lento odottamassa.

Lentäminen ei hirveästi innosta, sillä kello on jo vaikka kuinka paljon. Olen kuitenkin valmistautunut kaikkeen, repustani löytyy pussi lakuja ja suklaakeksejä.

Jaa ja seuraa Varapeliä:

Posted by Samuli

Olen Samuli Leppälä, tuleva kuvataidekasvattaja ja freelance sisällöntuottaja. Elän omassa pelien, kulttuurin ja kirjojen maailmassa. Arvostan huonoa huumoria ja hassuja hattuja.

Vastaa