Myrkyllisin kohtaamani pelaaja: “Shut the fuck up, it’s not your game!”

Olen jo aikaisemmissa teksteissäni pohtinut huonon käytöksen ja suolaisen pelaajayhteisön merkitystä (esim). Dotaa pelaavana tiedän mitä huono käytös tarkoittaa ja olen siitä oman osani saanut. Muutaman kerran olen kohdannut vaivaannuttavia tilanteita jopa lautapelien tai Magicin parissa. Olen joskus jopa viihdyttänyt itseäni lukemalla Redditin keskustelupalstoilla huonosta käytöksestä Magicin parissa. Pari viikkoa sitten sain kuitenkin kokea ihan itse, millaista on kohdata katkera ja suoranaisesti myrkyllinen pelaaja kasvotusten.

Haluan taustoittaa tapahtumia: Pelaan kerran viikossa Magic: The Gathering -korttipeliä paikallisessa peliliikkeessä (en mainitse tämän jutun yhteydessä mikä liike on kyseessä). Kyseinen tapahtuma on Standard Showdown -turnaus, jossa parhaat pelaajat palkitaan pienin palkinnoin. Muutettuani Oulusta Helsinkiin olen huomannut, että peliseurani on muuttunut selkeästi kilpailullisemmaksi. Tervaporvareiden kaupungissa kaikki tunsivat toisensa, joten suoranainen mesoaminen olisi välittömästi johtanut häätöön pelitilasta.

On syytä myös mainita, että olen ollut nuoruudessani koulukiusattu. Tämän takia koen isot ja äänekkäät ryhmät usein ahdistavina. Tällaisina hetkinä voin usein onneksi poistua tilasta hetkeksi rauhoittumaan. Tästä johtuen välttelen mieluummin konflikteja, kuin haen niitä. Jos tilaan pihvin mediumina ja saan kengänpohjan, en valita asiasta.

Olen myös vasta muuttanut Helsinkiin, joten käyn yksin pelaamassa. Muutamasta tyypistä on tullut kasvoilta tuttu ja saatamme vaihtaa jotain kuulumisia.

 

Shut the fuck up, it’s not your game

Tavanomainen turnaus ei kuitenkaan viimeksi mennyt osaltani niin kuin olisin toivonut.

Monosininen tempopakkani toimi tavalliseen tapaan keskiverrosti. Yhden voiton ja yhden tappion jälkeen kohtasin kolmannen vastustajani. Kun hän huomasi minun tulevan pöydän ääreen hän kysyi minulta välittömästi, että haluaisinko luovuttaa pelin. Häkeltyneenä kieltäydyin. Vieressäni istuvat toiset pelaajat huomauttivat opponentilleni, että kyseessä on vasta kolmas peli ja mitä vain voisi käydä (otteluita käydään usein neljä). Mietin itsekseni, että hän oli varmasti vain seonnut laskuissaan.

Huom: Magic yhteisön sisällä ei ole mitenkään harvinaista pyytää toista luovuttamaan peliä. Jos toisella on vielä mahdollisuus päästä palkinnoille ja toisella ei, voi huonommassa asemassa oleva luovuttaa pelin toisen hyväksi.

Vastapelaajani olemus oli varsin ynseä, mutta ei erityisen häiritsevä. Varsin nopeasti kävi ilmi, että hän pelasi todella vakavasti. Kun yritin rupatella hänelle korttien sekoituksen lomassa, hän vain sihahti minulle hiljenemisen merkiksi. Hän kurotti myös minun puolelleni pöytää merkitsemään omaan puhelimeeni minun omat terveyspisteeni. Nämä olivat hiukan outoja merkkejä, mutta eivät mitenkään hirveän häiritseviä.

Vasta ensimmäisen pelin voitettuaan ja seuraavan kääntyessä kohti minun voittoani (pelasimme tuolloin lisäkierroksilla, eli “yliaikaa”) hän ei oikeastaan kysynyt vaan totesi, että minun pitäisi antaa hänelle voitto. Oulussa pelatessani näin toimittiin vain aniharvoin, mutta olin näin joskus tehnyt. En tiedä olinko itse lapsellinen, mutta en halunnut palkita hänen töykeää käytöstään. Sitä paitsi tasurilla olisin vielä kiinni palkintokorteissa.

Kieltäydyin kohteliaasti ja kerroin toivovani, että pelaisimme pelin loppuun.

Hän raivostui. Hän alkoi raivoamaan minulle ja alkoi tivaamaan miksi en antaisi hänelle voittoa. Hän haukkui minua, antoi ymmärtää, että pelasin huonosti ja korotti ääntään niin, että viereisissä pöydissä olevat pelaajat kääntyivät katsomaan. Kaikki kuulemma antaisivat voiton pois vastaavassa tilanteessa “you are a douche, what a douche move, now all think I am a douche when its you”.

Olin täysin hämmentynyt. Huutamisen ja sadattelun lisäksi pelkäsin jo aidosti, että hän repisi korttini. Ahdistus alkoi iskeä, halusin vain jättää tyypin raivoamaan itsekseen ja kävellä pois. En kuitenkaan voinut tehdä näin, sillä jos nousisin pöydästä, häviäisin.

Hän kysyi “viimeisen kerran” :”will you concede?” Sanoin omasta mielestäni rauhallisesti “no, not with that attitude”. Se oli hänelle liikaa. Hän suuttui entisestään. Joku totesi: “hei jatkakaa peliä” ja siihen hän huusi “shut the fuck up, its not your game”.

Joku pelaajista kehotti meitä pitämään kiirettä. Siihen hän totesi, että se on minun syytäni, odotamme minun takiani. Tämän jälkeen hän totesi: “I can play slow too”.

Hän alkoi tahallaan pitkittämään peliä (mikä on selvästi kielletty pelin säännöissä), hän kävi kaikki pelaamani kortit liioitellun hitaasti läpi ja epäilemättä luki jokaisesta kortista taiteilijan nimenkin. Onneksi tapahtuman tuomari tuli paikalle ja kehotti häntä lopulta kiirehtimään, muut olivat odottaneet jo yli seitsemän minuuttia yliaikaa (tavanomaisen 50 minuutin lisäksi). Tässä vaiheessa oli jo selvää, että voittaisin hänet seuraavalla vuorolla.

Sain lopulta vuoron itselleni ja pelin päätökseen. Ottelu loppui tasapeliin.

Kun keräsin korttejani, hän piikitteli ja haukkui minua. Kun hän poistui muut pelaajat yrittivät saada minut paremmalle tuulelle. Koin silti oloni jotenkin häväistyksi. Näin röyhkeä, koulukiusaajamainen käytös kuvotti. Muut kehottivat raportoimaan judgelle sanasta sanaan tapahtumat. Olisin halunnut toimia näin, mutta tunsin paniikkikohtauksen lähestyvän. Paikasta, jonka olin aikaisemmin kokenut turvallisena ja rentona oli yhtäkkiä muuttunut ahdistava ympäristö.

Ilmoitin, että en pystyisi pelaamaan seuraavaa ottelua ja annoin seuraavalle vastustajalleni siis ilmaisen voiton. Hiukan ironista, eikö totta?

 

Näistä jutuista pitää voida puhua

Lähetin myöhemmin sähköposti liikkeelle ja kerroin tapahtuneesta. He vastasivat nopeasti ja pahoittelivat kokemuksiani. He kuitenkin antoivat ymmärtää toimineeni väärin kun poistuin liikkeestä, enkä jäänyt hoitamaan asiaa paikanpäällä. Ymmärrän toki, että tilanne olisi ollut helpompi ratkaista välittömästi, mutta en tähän yksinkertaisesti pystynyt.

Kerron tämän tarinan siksi, että pysyin kaikki ne vuodet hiljaa, kun minua kiusattiin. Koin syyllisyyttä ja pelkoa jonkin sellaisen takia, mikä ei yksinkertaisesti ollut minun syytäni. Kadun lähes päivittäin sitä, että en koskaan puhunut aiheesta muille. Tällaiset opponenttini kaltaiset ihmiset saavat haluamansa röyhkeän käytöksensä suojin, heille ei uskalleta sanoa vastaan ja heidän toimiaan katsotaan läpi sormien.

Eniten minua kuitenkin harmittaa se, että koko ajan hän sai haukkua ja riehua ilman, että asiaan puututtiin.

Edit: Mainittakoon vielä, että liike lupasi selvittää tapahtumat “kaikkien osapuolten kanssa”. Se, että johtiko tämä jatkotoimenpiteisiin, en tiedä. Liike otti myös julkisesti kantaa hyvän käytöksen puolesta, mikä on mielestäni hienoa.

Jaa ja seuraa Varapeliä:

Posted by Samuli

Olen Samuli Leppälä, tuleva kuvataidekasvattaja ja freelance sisällöntuottaja. Elän omassa pelien, kulttuurin ja kirjojen maailmassa. Arvostan huonoa huumoria ja hassuja hattuja.

3 comments

Teksti hyvä, aihe tärkeä ja pistää ajattelemaan. Itse en paljoa liikkeissä/turnauksissa pelaakaan, mutta tuollainen käytös vie helposti maun koko peliltä. Reilu ja kunnioittava peli pitäisi olla homman nimi, mutta tämä ei aina kaikille jää mieleen. Itse en tuollaiseen varmaan olisi tajunnut puuttunut ennen tätä tekstiä, mutta toivottavasti tämä madaltaa kynnystä minulta ja muilta toisten töykeästä pelitavasta huomauttamisesta. Tottakai hankala pelin ulkopuolelta sanoa mitään, mutta aina voi onneksi kysyä judgea ja liikettä toimimaan.

Hei!

Luettuani postauksesi minulle jäi mielikuva selkeästi turhautuneesta pelaajasta, joka on etukäteen päätellyt että koska hän ei voi edetä turnauksessa haluamallaan tavalla, hänen on siis järkevintä omasta mielestään koittaa kaikin keinoin ensiksi kiirehtiä päättämään osallistumisensa aloittaakseen uudelleen. Tämä on tyypillistä niille pelaajille, jotka pelaavat kenties vain etsiäkseen sitä täydellistä pelisuoritusta ja kun heistä alkaa vaikuttamaan siltä, etteivät he voi sitä saavuttaa, he luovuttavat välittömästi ja ryhtyvät lyömään kapuloita muidenkin rattaisiin, jotta he pääsisivät ulos tilanteesta keinolla millä hyvänsä. Tiimipeleissä ja moninpelitapahtumissa kärismätön ja turhautunut käytös sattuu tosin purkautumaan vääjäämättäkin muihin edelleen jatkaviin pelaajiin. Muut pelaajat joutuvat siis sivullisiksi uhreiksi mököttäjän mielenosoituksen takia. Voisin kuvitella, että tämä kyseinen pelaaja on sangen sitoutunut ja kenties syvällisestikin pelin saloihin vihkiytynyt harrastaja, joka ei valitettavasti osaa suhtautua tyynesti harrastuksessaan kohtaamiinsa vastoinkäymisiin.

Toivottavasti jokainen pelaaja opettelisi oppimaan perustason tunteidenhallintaa. Se lisää pelikokemusten mielekkyyttää, sekä pelikonventioiden yleistä mukavuustasoa. Kilpapelaamisenkaan ei tarvitse aina mennä niin helposti tunteisiin jos oppii tunnistamaan ja käsittelemään kielteisiä tunteita ja jännitystiloja.

Hyvää joulunodotusta ja antoisia pelihetkiä loppuvuodelle 2018 🙂

Hei Samuli.

Kiitos kun kirjoitit tärkeästä asiasta. Toivon että ikävä tapaus ei vienyt sinulta halua jatkaa turnauspelaamista (kyseisessäkään paikassa), sillä olet aina ollut kohtelias ja mukava pelikaveri. Tapauksen toinen osapuoli on kuulemani mukaan tällä hetkellä muutaman viikon pakollisella itsetutkiskelutauolla paikasta missä tapaus sattui.

Vastaa