Samuli

Olen Samuli Leppälä, tuleva kuvataidekasvattaja ja freelance sisällöntuottaja. Elän omassa pelien, kulttuurin ja kirjojen maailmassa. Arvostan huonoa huumoria ja hassuja hattuja.
Olen Samuli Leppälä, tuleva kuvataidekasvattaja ja freelance sisällöntuottaja. Elän omassa pelien, kulttuurin ja kirjojen maailmassa. Arvostan huonoa huumoria ja hassuja hattuja.
Uusi Pokemon-peli ulos marraskuussa!

Uusi Pokemon-peli ulos marraskuussa!

Välittömästi Switchin ostamisen jälkeen aloin haaveilemaan miltä tuntuisi pelata uutta Pokemonia kyseisellä konsolilla. En siis valita sitä, että aikaisemmat pelit ovat aina ilmestyneet käsikonsoleilla, päinvastoin. Kuitenkin mahdollisuus valloittaa saleja ja metsästää uusia poksuja isommalta ruudulta tuntui houkuttelevalta.

Kuitenkin fiilikset ovat nyt melko hämmentyneet. Uusin Pokemon-peli saapuu Switchille jo tämän vuoden puolella, mutta kyse ei ole (vaikka Game Freak niin väittäisikin) uudesta pääsarjan pelistä. Pokemon: Let´s Go, Pikachu ja Let´s Go: Eevee ovat jonkinlainen yhdistelmä pääsarjan peleistä ja pari vuotta sitten mobiilipelaamisen mullistaneesta Pokemon: Go:sta.

Omalla kohdallani tunteet ovat sekavat. En ole Pokemon Go:n suuri ystävä (toisin kuin Emilia) ja arvostan suuresti pääsarjan pelien mekaniikkaa. Niinpä tällainen epäpyhä-fuusio tuntuu ensi alkuun häkellyttävältä. Tilannetta ei auta yhtään se, että trailerissa esitellään peliin kuuluvaa Pokepallo-lisälaitetta, jonka avulla oman poksun voi ottaa mukaan lounaalle ja sitä voi öö, hmmm… silitellä?

Pokemon_Lets_Go_Eevee_and_Poke_Ball_Plus

Kuvien lähde: Nintendo Everything – Nintendo – Game Freak

Kuitenkin, nopean netin tutkailun jälkeen kävi ilmi, että kyseessä on ilmeisesti uudenlainen remake Pokemon: Yellow pelistä. Paluu Kanton alueelle tapahtuu Pokemon Go:n hengessä ja suurin ero pääsarjan peleihin on toivottavasti se, että monsuja kaapataan palloja sattumanvaraisesti viskomalla. Trailerissa näkyy myös, että peliä voi pelata yhdessä kaverin kanssa, mikä kuulostaa oikeasti erinomaiselta mahdollisuudelta.

Viimeisenä toivon, ettei peli ota mitään, alleviivataan vielä oikein kunnolla, mitään, vaikutteita GO:n taistelumekaniikasta. Sattumanvarainen ruudun tökkiminen, väistely ja erityiskykyjen heittely eivät minusta ole toimiva ratkaisu mobiilissa, saatikaan konsolilla pelatessa.

Itse jään varovaisena ja vähin odotuksin seuraamaan tilannetta. On myös mielenkiintoista nähdä millainen hinta pelille keksitään. Onko kyseessä täyshintainen teos, vai halvempi jatke Pokemon: Go:lle?

Jaa ja seuraa Varapeliä:
Posted by Samuli in Pokemon, Videopelit, 0 comments
Avengers: Infinity War – Sivistymätön mielipide

Avengers: Infinity War – Sivistymätön mielipide

Kappale jossa selitän miksei minun mielipiteelläni ole mitään merkitystä

Kun kävin katsomassa muutama vuosi sitten Teräsmies vastaan Lepakkohenkilö -elokuvan, tajusin että olen saavuttanut jonkinlaisen rajan supersankarielkuvien kanssa. Tähän tietenkin vaikutti kyseisen rainan ala-arvoinen suoritus, mutta koin etten enää saanut genrestä mitään irti.

Tänään huomasin olevani Oulun keskustassa ja että minulla oli useampi tunti joutilasta aikaa. Nopea googlaus todisti, että uusin Avengers olisi juuri alkamassa paikallisessa Finnkinossa. Hetken punnitsemisen jälkeen päätin käydä ostamassa leffalakut ja suuntasin kohti loputonta sotaa.

En ole katsonut uusinta Thoria, Guardians of the Galaxyä ta oikeastaan muitakaan uusimpia sankarirainoja. Kuitenkin olin mainonnan uhri, trailerit antoivat kuvan spektaakkelista, joka olisi parhaimmillaan leffateatterin ruudulta nautittuna. Saavuin teatterille ilman suurempia odotuksia, mutta poistuin täynnä riemua. Avengers: Infinity War on minun kirjoissa paras supersankarihenkilö-elokuva. Ikinä.

 

Kappale jossa on paljon perusteluja ja spoilereita

Tästä eteenpäin siis jatkat omalla vastuulla, eli spoilereita luvassa. Infinity War oli päällisin puolin varsin yllätyksetön sankaripläjäys runsaalla toiminnalla ja pakonomaisilla nokkeluuksilla. Enää tässä vaiheessa ei voida puhua henkilöistä vaan eri brändien ruumiillistumista.

Elokuvan hienous ei piillytkään kuivettuneiden sankareiden uudelleen kiillotetuissa naamoissa, vaan pahiksessa.

Kuolemantähti tuhoutuu, Voldemort kuolee, decepticonit eivät koskaan voita autobotteja, Sauron kukistetaan ja niin edelleen. Hyvä voittaa aina ja paha saa aina palkkansa. Moraalia ja viihdettä samassa paketissa. Näin on ollut ja aina on oleva. Avengers: Infinity War onnistui hämmentämään kyynisimmänkin osan minusta. Rainan pahis, Thanos hallitsee aluksi yhtä ja lopuksi kaikkia Ikuisuuskiviä, tämän ansiosta hän on jonkinlainen jumalan kaltainen entiteetti. Edes Kostajat ja joukko muuta sakkia eivät juuri hidasta hänen edustamaansa tuhoa. Ja mikä hienointa, hän voittaa. Absoluuttisesti. Puolet kaikesta maailmankaikkeuden elävästä kuolee ja Thanoksen suuri suunnitelma toteutuu.

Avengers: Infinity War

Surumielinen pahalainen

Thanos ei missään vaiheessa vaikuta murhanhimoiselta, hän pikemminkin näyttää olevan ajatuksissaan ja ympärillä pyörivät sankarit aiheuttavat vain hetken närkästystä. Kun hän päätyy tuhoamaan puolet kaikesta olevasta, Thanosksen olemuksesta paistaa suru. Elokuvan aikana myös selviää, että hän tuntee rakkautta ja myötätuntoa muuta olevaa kohtaan.

Josh Brolin tekee uskomattoman suorituksen Thanoksena, tehden hänestä syvän ja moniulotteisen hahmon, joka ei edusta absoluuttista pahaa. Thanoksen kaikkivoipaisuus on kiistämätöntä. Elokuva loppuu siihen kun Thanos katselee laskevaa aurinkoa onnistuneena. Lopputekstit alkavat. Kuulen kuinka ihmiset supattavat: “Ei tämä näin voi loppua” ja “en malta odottaa kakkosta.”

Kävelen mietteissäni pois salista. Päätän että tämä on minun viimeinen supersankari-elokuva minkä vapaaehtoisesti katson. Kiiltokuvamaiset sankarit on lyöty ja paha on voittanut. Tämän lopun minä ostan.

 

Kuvien lähde: Marvel Studios

Jaa ja seuraa Varapeliä:
Posted by Samuli in Elokuvat, 0 comments
Alelaarista: Lunar Knights (DS)

Alelaarista: Lunar Knights (DS)

 

Huomasin GameStopin alehyllyä tutkiessani omituisen DS-pelikotelon. Se oli ottanut osumaa ja sen kannen oli selkeästi piirrellyt joku paikallisen liikkeen työntekijöistä joutessaan. Koko käytettyjen DS-pelien pino oli muuten täynä joutavia ilmestyksi, kuten sporttipelejä, Beybladea, Bakugania ja erillaisia variansseja Sims-peleistä. Kuitenkaan nimi Lunar Knights ei liiemmin soittanut kelloja ja pikaisen googlaamisen päätteeksi sain selville että peli oli saanut hyviä arvosteluja. Tekele lähti ihan sokkona mukaan.

Toisin kuin kotelon sisäpahveista voisi päätellä, kyseessä ei ollut pyöräilypeli.

Selvisi että kyse oli Euroopassa vuonna 2007 julkaistusta Lunar Knightsista, mikä kannen perusteella oli jäänyt hiukan epäselväksi. Yllätys oli suuri, sillä pelin startattua käyntiin, pomppasi ruudulle Kojima Productionin salamakettu.  Kyseessä ei kuitenkaan ole Metal Gearin salainen spin off, vaan Lunar Knights on koukuttava toimintaroolipeli sci-fi vampyyreillä höystettynä ja itse asiassa kyseessä on ensimmäinen Kojiman suunnittelema DS-peli.

Valon ja pimeyden velikullat

Lunar Knightsin maailmaa hallitsevat ikävät vamppyyrit, jotka saalistavat varomattomia ihmisiä lounaaksi. Pelin tavoitteena on edetä dungeonista toiseen vampyyri-pomoja piesten ja toiminnan välissä edetään tarinassa ja puhallellaan haavoihin. Tämä ei mitenkään omalaatuisin toimintaroolipelien kaava ole, mutta peli pääsee loistamaan hyvin toteutetun toimintansa ansiosta, eikä sekopäinen vampyyri-sci-fi-dystopiakaan hullumpi ole.

Tapahtumat pyörivät kahden hahmon, Lucian ja Aaronin, ympärillä. Lucian on geneerinen emo-gootti-vampyyri, joka murjoo vastustajia pimeyden astalolla. Aaron puolestaan suosii pyssyjä, eli Solar Guneja, jotka hyödyntävät pikemmin valon voimia. Heillä molemmilla on myös sidekick-olennot mukanaan, Lucialla lakoninen Nero-kissa ja Aaronilla hämmentävä aurinko-otus.

 

Taisteleminen on reaaliaikaista ja pelaaja pystyy vaihtamaan kahta sankaria lennosta. Molemmilla on omat hiparit ja energiamittarit. Energiaa tarvitsee juoksemiseen ja erillaisten aseiden käyttämiseen, varsinkin Aaronin pyssyt tarvitsevat tätä runsaasti. Taistelun tuoksinnassa kerätään myös Trance-pojoja ja kun mittari saavuttaa maksimin, muuttuu esimerkiksi Lucia vampyyriksi ja hän tuottaa enstistä enemmän tuhoa ja turmellusta vhollisriveissä. Molemmat hahmot keräävät lisäksi kokemusta taisteluista, mutta minkäänlaista suurempaa kyky- tai hahmokustomointia ei ole tarjolla.

Lisäpotkua aurinkosensorista

Jotta kyseessä olisi todellinen japanilainen tuotos, ei voitettuja vampyyreita kuitenkaan voi noin vain pistää päiviltä. Ehei. Ovelat verenimijät ovat turmelleet ilmakehän siten, että aurinko paistaa vain harvoin, joten ainoa paikka missä heidät voi todella hävittää on avaruus. Tämän johdosta pomotaistelun päätyttyä ilkimykset heitetään Casket Rocket -avaruusalus/mechaan ja heidät kuljetetaan ilmakehän tuolle puolen. Tästä seuraa hyvin absurdi ja jännittävä kosketusnäytöllä tapahtuva avaruustaistelu, jossa pelaaja pääsee tökkimään styluksella hyökkääviä vihollisaluksia. Nämä minipelimäiset osuudet voivat kuulostaa erikoisilta (ja sitä ne toki ovatkin), mutta silti ne tuovat jännittävää kerroksellisuutta ja vaihtelua pelaamiselle.

Lunar Knights hyödyntää pelin sisällä eri säätiloja, joita voi säädellä paraSoL-sääjärjestelmän avulla. Tähän liitty mielenkiintoinen kuriositeetti, sillä peli oli aikanaan suunniteltu toimivan Game Boy Advancelle ilmestyneen ja myös Hideo Kojiman suunnitteleman Boktai-pelin aurinkosensorin kanssa. Aurinkosensori sijaitsee pelikasetissa itsessään ja tämän ansiosta sen voi kiinnittää Lunar Knightsin kanssa samanaikaisesti DS Liteen, sillä kyseisessä mallissa on sekä DS-, että Advance-peleille asemat.  Lunar Knightsin pelinsisäinen sää olisi ilmeisesti tämän jälkeen ollut jatkuvan aurinkoinen, mene ja tiedä.

Edes hupsu dubbaus ei tätä pilaa

Kaiken kaikkiaan Lunar Knights on erittäin viihdyttävä toiminta-roolipeli DS-käsikonsolille. Se on sopivalla tavalla ylitseampuva kokemus. Oma läpipeluuni on vielä kesken kun tätä artikkelia kirjoitan, joten varsinaista pisteytystä en uskalla sille antaa. Kuitenkin voin suositella peliä lämpimästi, vaikka sen englanninkielinen käännös kuulostaa siltä, kuin sen olisi hoitanut paikallisen koulun draamaryhmä. Kuitenkin Lunar Knightsin pikseligrafiikka on mielestäni erinomaista ja musiikit loistavia. Tässä vaiheessa peli on antanut itsestään hiotun ja monitasoisen kuvan.

Toivon hartaasti, että pääsisin joskus vielä kokeilemaan pelaamista aurinkosensorin kanssa, sen verran kummalliselta yhdistelmä kuulostaa.

 

Kuvat:

Nintendo eShop

Jaa ja seuraa Varapeliä:
Posted by Samuli in Videopelit, 0 comments

Varapeli on muuttanut

Pitkällisen miettimisen, pyörittelyn kummastelun ja ihmettelemisen jälkeen Varapeli on vihdoin muuttanut pois Bloggerin syleilystä. Myönnän heti, etteivät varmasti nämä WordPress -alustalla pyörivät sivut ole läheskään täydelliset, mutta tärkeintä on kuitenkin itsenäisyys. Vapaampi alusta mahdollistaa kokeilemista, kasvua ja kehittymistä. Nyt kukaan muu ei omista meitä ja olemme vapaat tekemään (lähes) mitä vain haluamme.

Sisältöä tulee viikoittain ja uusia ideoita otetaan edelleen avosylin vastaan.

Haluan esittää vilpittömät pahoitteluni tästä hiljaisesta ajasta johtuen. Ajatus siitä etteivät sivut varsinaisesti kuuluneet meille ei ollut kovin kannustava lähtökohta. Nyt lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että Varapeli tulee saamaan sen huomion minkä se ansaitsee. Sisältöä tulee viikoittain ja uusia ideoita otetaan edelleen avosylin vastaan.

 

Vanhoja postauksia voi edelleen käydä lueskelemassa Bloggerin puolelta:

https://varapeli.blogspot.fi/

Jaa ja seuraa Varapeliä:
Posted by Samuli in Ilmoitukset, 0 comments