videogames

Top 5 japaniroolipelit käsikonsoleille

Top 5 japaniroolipelit käsikonsoleille

Heti kättelyssä myönnän olevani suuri japaniroolipelien ystävä. Vaikka varinainen animehäröily ei olekkaan ihan se minun juttuni, olen aina samaistunut kyseisen genren suureellisiin tarinoihin ja eeppisiin juonenkäänteisiin.

Tässä minun oma top 5 listani parhaista pelaamistani jrpg-peleistä. Pistä viestiä jos listasta jäi joku erinomaisuus mainitsematta (varsinkin PSP ropeilut ovat laajemmin itseltäni kokematta).

5. Bravely Default (3DS)

Bravely_Default

Lähde: Nintendo eShop

Harmillisen vähälle pelaamiselle jäänyt Bravely Default on paluu roolipelien kulta-ajalle. Sen taistelumekaniikka ja ammattivaihtoehdot pitävät pelaamisen mielekkäänä kokemuksena, vaikka tarina itsessään jää varsin kevyeki pintaliidoksi. Onneksi Bravely Default on kuitenkin äärimmäisen kaunis 3DS peli ja sen soundtrack on yksi pelimaailman kauneimmista.

ProJared on tehnyt pelistä erinomaisen videoarvostelun, voit käydä katsomassa sen täältä.

 

4. Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia (3DS)

Lähde: Nintendo eShop

Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia on juuri oikealla tavalla uudelleenlämmitetty versio vuonna 1992 Famicomille ilmestyneesstä Fire Emblem Gaidenista. Vaikka suuren yleisön paremmin tuntema Awakening on myös kerrassaan loistava peli, on tämä 3DS-käsikonsolin viimeiseksi Fire Emblem -peliksi jäänyt teos lähempänä sydäntäni. Muihin uusiin Fire Emblemeihin verrattuna taistelumekaniikka on puhtaampi ja yksinkertaisempi, mikä toimii Echoesin kohdalla hyvin. Enää eivät aseet tai loitsut kulu taisteluissa, eikä perinteistä asekolmiotakaan tarvitse opetella ulkoa.

Peli on äärimmäisen haastava ja muihin sarjan teoksiin verrattuna Echoes on tavanomaista synkempi, eikä uusimpien pelien kaltaista anime-hupsuttelua nähdä samalla mittakaavalla. On harmi miten näin hyvä peli on jäänyt muiden pääsarjan pelien varjoon ja koko julkaisu meni monelta täysin ohi.

Voit käydä lukemassa pelistä V2.fi-verkkojulkaisuun kirjoittamani arvostelun täältä.

3. Xenoblade Chronicles 3D (3DS)

Lähde: Nintendo eShop

Ainoa New 3DS/2DS yksinoikeuspeli, joka omissa kirjoissani on mainitsemisen arvoinen, on Xenoblade Chronicles 3D. Peli pakkaa taskukokoon alunperin Wii:lle ilmestyneen teoksen, jonka maailma on yksinkertaisesti valtava.  Tekemistä ja tarinaa on lähes puuduttavan paljon, enkä vieläkään ole pelin loppukahinoita saanut hoidettua, vaikka teokseen on tullut upotettua melkein 80 tuntia.

Xenoblade Chronicles -pelin maailma tekee heti alussa vaikutuksen pelaajaan. Kaikki elämä tuossa maailmassa sijaitsee kahden jättiläisen, Mechonicksen ja Bioniksen, päällä. Ensimmäisenä mainitun titaanin hartioilla asustaa mekaanisia elämänmuotoja, kun taas Bioniksen päällä asustaa biologiset oliot. Nämä kaksi kulttuuria sotivat toisiaan vastaan ja yllättäen ihmiskunta on tuhon partaalla.

Isoin miinus koskee pelin graafista ilmettä. Käsikonsoli-kokoon mahdutettu peli on joutunut tekemään kompromisseja ulkonäön suhteen ja ajoittain yksityiskohdat näyttävät hyvin tankeilta.

2. Radiant Historia (DS)

Radiant_historia

Lähde: Nintendo eShop

Itselleni uusin tuttavuus Radian Historia tuotti positiivisen yllätyksen. Ostin kyseisen DS-pelin nettikirppikseltä 15 eurolla. Samaan aikaan hankin itselleni pitkään odottamani Persona 5 -pelin ja heitelkää minua kivillä ja kävyillä, mutta Persona on joutunut odottamaan vuoroaan Radiant Historian edessä.

Radiant Historia tekee paljon asioita oikein. Sen tarina on hyvin rytmitetty, sisällöltään mielenkiintoinen ja omaleimainen. Pelin taide, ympäristöt ja yleinen tunnelma luovat synkän vaikutelman, mutta pelin hahmot piristävät yleistä melankolisuutta juuri sopivasti. Taistelu puolestaan on toteutettu nerokkaan yksinkertaisella tavalla. Siinä pelaaja pyrkii liikuttelemaan omilla iskuillaan vastustajan sotilaita nippuihin, jolloin iskut tekevät yhä suuremmille ja suuremmille joukoille vahinkoa samanaikaisesti.

Radiant Historia myös poistaa pelon siitä, ettei kaikkea pelin sisältöä kerkeäsi tutkia tai jotain jäisi huomaamatta tarinan edetessä. Ajassa matkustamisen ansiosta pelaaja voi elää yhä uudestaan ja uudestaan lähes minkä tahansa pelin vaiheen.

Ainoa miinus koskee Radiant Historian jo julkaisussa vanhentunutta ulkonäköä. Peli yhdistelee 2D ja 3D grafiikkaa hiukan puolivillaisella tavalla, mutta onneksi pelistä on aivan vastikään julkaistu uusintapainos 3DS:lle. Tuossa versiossa on pelin visuaalista ilmettä kirkastettu, mutta valitettavasti tyylikkäät alkuperäiset kuvitukset on vaihdettu uusiin (ja omasta mielestäni vähemmän omaperäisiin) versioihin.

1. Persona 4: Golden (PS Vita)

Persona 4 on mielestäni ehdoton valinta parhaaksi roolipeliksi, niin käsikonsolilla, kuin millä tahansa muullakaan laitteella. Se on kokonaisuutena niin hiottu, hauska ja syvä, että siitä on hyvin hankala löytää mitään moitittavaa.

Kesällä 2017 kirjoittamani teksti Personasta summaa hyvin sen mistä pelissä on kyse:

 

Koulua, töitä, kavereita ja telkkuja

Persona sarja ei ollut minulle millään tavalla tuttu ja pelin animehenkinen ulkonäköratkaisu herätti epäilyksiä. Järkytykseni olikin suuri, kun tajusin pelin etenevän koulua käymällä. Opinahjossa tulee menestyä, vapaa-ajalla pitää painaa duunia ja kaverisuhteita tulisi vaalia parhaansa mukaan. Mutta tietenkin kun kyseessä on korkeamman luokan animehäröilyä, pitää pelaajan kaiken tämän ohella selvittää mystisiä murhia rinnakkaismaailmassa. Ja tämä maailma sijaitsee televiisioissa. Jep jep.

Persona 4 alkaa siitä, kun pelaajan ohjastama kaupunkilaispoju sensei-chan saapuu pieneen maalaiskylään.Vaikka paikka vaikuttaa aluksi idylliseltä, selviääkin että kaikenlaista salakähmäistä on meneillään. Pian alkaa ihmisiä löytymään vähemmän elävinä mm. puhelinpylväistä roikkumasta. Tietenkään paikallisiin poliiseihin ei voi luottaa, vaan pääpoju kavereineen alkaa tutkimaan tapausta, johon televisiomaailma, varjo-olennot, henkilökohtaiset personat ja iso nalle liittyvät. 

Persona 4 Golden ilahduttaa kerronnallaan ja omakohtaisuudella. Pelaajalle tulee olo itsenäisyydestä, hän kun saa itse päättää mitä ja milloin mitäkin tehdään. Muut pelin hahmot ovat ihastuttavan persoonallisia ja on uskomatonta miten hyvin pelin lokalisaatio on toiminut. Ääninäyttely on äärimmäisen taidokasta ja pyrin välttelemään kaikenlaista dialogin kelausta mahdollisimmaan paljon.

 

Sisäinen animepoikani heräsi

Pelin aluksi ärsyttävältä vaikuttanut taide osoittautuikin eläväksi ja juuri oikealla tavalla ylilöydyksi. Kaikki on värikästä, överiä ja energistä. Persona 4 yhdistelee loistavalla tavalla visuaalisen ja tarinallisen elämyksen erinomaiseen äänimaailmaan. Musiikit ovat juuri oikeanlaisia poppirenkutuksia, jotka sopivat pelin maailmaan kuin animenyrkki taikaninjan otsaan. 

Ainoa selkeä heikkous pelissä on taistelemisen ja luolastojen saralla. Muuten dynaaminen pelikokemus kärsii puuduttavan pitkistä telkkumaailma -sessioista. Jos hahmoista haluaa kehittää ultimaattisia tuhokoneita, on päivät optimoitava niin että aikaa jää pienempien mörköjen mukiloimiseen. Jrpg pelien henkeen  Persona 4 pitääkin sisällään grindaamisen makua. Tämä ei varmaan haittaa kaikkia potentiaalisia pelaajia ja onkin hyvä, että pelin vaikeusaste on alussa säädettävissä.

Persona 4 Golden on erinomainen peli. Haluaisin löytää jotain suurta valitettavaa tai moitittava pelistä, mutta kyseinen tekelä on hyvin tyylipuhdas suoritus. Olen kiintynyt pelin hahmoihin ja sen mailmaan. Mielestäni ei ole liioiteltua sanoa, että jo tämä peli itsessään oikeuttaa PS Vitan hankkimisen. 

Posted by Samuli in Top5, Videopelit, 0 comments
Uusi Pokemon-peli ulos marraskuussa!

Uusi Pokemon-peli ulos marraskuussa!

Välittömästi Switchin ostamisen jälkeen aloin haaveilemaan miltä tuntuisi pelata uutta Pokemonia kyseisellä konsolilla. En siis valita sitä, että aikaisemmat pelit ovat aina ilmestyneet käsikonsoleilla, päinvastoin. Kuitenkin mahdollisuus valloittaa saleja ja metsästää uusia poksuja isommalta ruudulta tuntui houkuttelevalta.

Kuitenkin fiilikset ovat nyt melko hämmentyneet. Uusin Pokemon-peli saapuu Switchille jo tämän vuoden puolella, mutta kyse ei ole (vaikka Game Freak niin väittäisikin) uudesta pääsarjan pelistä. Pokemon: Let´s Go, Pikachu ja Let´s Go: Eevee ovat jonkinlainen yhdistelmä pääsarjan peleistä ja pari vuotta sitten mobiilipelaamisen mullistaneesta Pokemon: Go:sta.

Omalla kohdallani tunteet ovat sekavat. En ole Pokemon Go:n suuri ystävä (toisin kuin Emilia) ja arvostan suuresti pääsarjan pelien mekaniikkaa. Niinpä tällainen epäpyhä-fuusio tuntuu ensi alkuun häkellyttävältä. Tilannetta ei auta yhtään se, että trailerissa esitellään peliin kuuluvaa Pokepallo-lisälaitetta, jonka avulla oman poksun voi ottaa mukaan lounaalle ja sitä voi öö, hmmm… silitellä?

Pokemon_Lets_Go_Eevee_and_Poke_Ball_Plus

Kuvien lähde: Nintendo Everything – Nintendo – Game Freak

Kuitenkin, nopean netin tutkailun jälkeen kävi ilmi, että kyseessä on ilmeisesti uudenlainen remake Pokemon: Yellow pelistä. Paluu Kanton alueelle tapahtuu Pokemon Go:n hengessä ja suurin ero pääsarjan peleihin on toivottavasti se, että monsuja kaapataan palloja sattumanvaraisesti viskomalla. Trailerissa näkyy myös, että peliä voi pelata yhdessä kaverin kanssa, mikä kuulostaa oikeasti erinomaiselta mahdollisuudelta.

Viimeisenä toivon, ettei peli ota mitään, alleviivataan vielä oikein kunnolla, mitään, vaikutteita GO:n taistelumekaniikasta. Sattumanvarainen ruudun tökkiminen, väistely ja erityiskykyjen heittely eivät minusta ole toimiva ratkaisu mobiilissa, saatikaan konsolilla pelatessa.

Itse jään varovaisena ja vähin odotuksin seuraamaan tilannetta. On myös mielenkiintoista nähdä millainen hinta pelille keksitään. Onko kyseessä täyshintainen teos, vai halvempi jatke Pokemon: Go:lle?

Posted by Samuli in Pokemon, Videopelit, 0 comments