Elokuvat

Avengers: Infinity War – Sivistymätön mielipide

Avengers: Infinity War – Sivistymätön mielipide

Kappale jossa selitän miksei minun mielipiteelläni ole mitään merkitystä

Kun kävin katsomassa muutama vuosi sitten Teräsmies vastaan Lepakkohenkilö -elokuvan, tajusin että olen saavuttanut jonkinlaisen rajan supersankarielkuvien kanssa. Tähän tietenkin vaikutti kyseisen rainan ala-arvoinen suoritus, mutta koin etten enää saanut genrestä mitään irti.

Tänään huomasin olevani Oulun keskustassa ja että minulla oli useampi tunti joutilasta aikaa. Nopea googlaus todisti, että uusin Avengers olisi juuri alkamassa paikallisessa Finnkinossa. Hetken punnitsemisen jälkeen päätin käydä ostamassa leffalakut ja suuntasin kohti loputonta sotaa.

En ole katsonut uusinta Thoria, Guardians of the Galaxyä ta oikeastaan muitakaan uusimpia sankarirainoja. Kuitenkin olin mainonnan uhri, trailerit antoivat kuvan spektaakkelista, joka olisi parhaimmillaan leffateatterin ruudulta nautittuna. Saavuin teatterille ilman suurempia odotuksia, mutta poistuin täynnä riemua. Avengers: Infinity War on minun kirjoissa paras supersankarihenkilö-elokuva. Ikinä.

 

Kappale jossa on paljon perusteluja ja spoilereita

Tästä eteenpäin siis jatkat omalla vastuulla, eli spoilereita luvassa. Infinity War oli päällisin puolin varsin yllätyksetön sankaripläjäys runsaalla toiminnalla ja pakonomaisilla nokkeluuksilla. Enää tässä vaiheessa ei voida puhua henkilöistä vaan eri brändien ruumiillistumista.

Elokuvan hienous ei piillytkään kuivettuneiden sankareiden uudelleen kiillotetuissa naamoissa, vaan pahiksessa.

Kuolemantähti tuhoutuu, Voldemort kuolee, decepticonit eivät koskaan voita autobotteja, Sauron kukistetaan ja niin edelleen. Hyvä voittaa aina ja paha saa aina palkkansa. Moraalia ja viihdettä samassa paketissa. Näin on ollut ja aina on oleva. Avengers: Infinity War onnistui hämmentämään kyynisimmänkin osan minusta. Rainan pahis, Thanos hallitsee aluksi yhtä ja lopuksi kaikkia Ikuisuuskiviä, tämän ansiosta hän on jonkinlainen jumalan kaltainen entiteetti. Edes Kostajat ja joukko muuta sakkia eivät juuri hidasta hänen edustamaansa tuhoa. Ja mikä hienointa, hän voittaa. Absoluuttisesti. Puolet kaikesta maailmankaikkeuden elävästä kuolee ja Thanoksen suuri suunnitelma toteutuu.

Avengers: Infinity War

Surumielinen pahalainen

Thanos ei missään vaiheessa vaikuta murhanhimoiselta, hän pikemminkin näyttää olevan ajatuksissaan ja ympärillä pyörivät sankarit aiheuttavat vain hetken närkästystä. Kun hän päätyy tuhoamaan puolet kaikesta olevasta, Thanosksen olemuksesta paistaa suru. Elokuvan aikana myös selviää, että hän tuntee rakkautta ja myötätuntoa muuta olevaa kohtaan.

Josh Brolin tekee uskomattoman suorituksen Thanoksena, tehden hänestä syvän ja moniulotteisen hahmon, joka ei edusta absoluuttista pahaa. Thanoksen kaikkivoipaisuus on kiistämätöntä. Elokuva loppuu siihen kun Thanos katselee laskevaa aurinkoa onnistuneena. Lopputekstit alkavat. Kuulen kuinka ihmiset supattavat: “Ei tämä näin voi loppua” ja “en malta odottaa kakkosta.”

Kävelen mietteissäni pois salista. Päätän että tämä on minun viimeinen supersankari-elokuva minkä vapaaehtoisesti katson. Kiiltokuvamaiset sankarit on lyöty ja paha on voittanut. Tämän lopun minä ostan.

 

Kuvien lähde: Marvel Studios

Posted by Samuli in Elokuvat, 0 comments