Alelaarista: Lunar Knights (DS)

 

Huomasin GameStopin alehyllyä tutkiessani omituisen DS-pelikotelon. Se oli ottanut osumaa ja sen kannen oli selkeästi piirrellyt joku paikallisen liikkeen työntekijöistä joutessaan. Koko käytettyjen DS-pelien pino oli muuten täynä joutavia ilmestyksi, kuten sporttipelejä, Beybladea, Bakugania ja erillaisia variansseja Sims-peleistä. Kuitenkaan nimi Lunar Knights ei liiemmin soittanut kelloja ja pikaisen googlaamisen päätteeksi sain selville että peli oli saanut hyviä arvosteluja. Tekele lähti ihan sokkona mukaan.

Toisin kuin kotelon sisäpahveista voisi päätellä, kyseessä ei ollut pyöräilypeli.

Selvisi että kyse oli Euroopassa vuonna 2007 julkaistusta Lunar Knightsista, mikä kannen perusteella oli jäänyt hiukan epäselväksi. Yllätys oli suuri, sillä pelin startattua käyntiin, pomppasi ruudulle Kojima Productionin salamakettu.  Kyseessä ei kuitenkaan ole Metal Gearin salainen spin off, vaan Lunar Knights on koukuttava toimintaroolipeli sci-fi vampyyreillä höystettynä ja itse asiassa kyseessä on ensimmäinen Kojiman suunnittelema DS-peli.

Valon ja pimeyden velikullat

Lunar Knightsin maailmaa hallitsevat ikävät vamppyyrit, jotka saalistavat varomattomia ihmisiä lounaaksi. Pelin tavoitteena on edetä dungeonista toiseen vampyyri-pomoja piesten ja toiminnan välissä edetään tarinassa ja puhallellaan haavoihin. Tämä ei mitenkään omalaatuisin toimintaroolipelien kaava ole, mutta peli pääsee loistamaan hyvin toteutetun toimintansa ansiosta, eikä sekopäinen vampyyri-sci-fi-dystopiakaan hullumpi ole.

Tapahtumat pyörivät kahden hahmon, Lucian ja Aaronin, ympärillä. Lucian on geneerinen emo-gootti-vampyyri, joka murjoo vastustajia pimeyden astalolla. Aaron puolestaan suosii pyssyjä, eli Solar Guneja, jotka hyödyntävät pikemmin valon voimia. Heillä molemmilla on myös sidekick-olennot mukanaan, Lucialla lakoninen Nero-kissa ja Aaronilla hämmentävä aurinko-otus.

 

Taisteleminen on reaaliaikaista ja pelaaja pystyy vaihtamaan kahta sankaria lennosta. Molemmilla on omat hiparit ja energiamittarit. Energiaa tarvitsee juoksemiseen ja erillaisten aseiden käyttämiseen, varsinkin Aaronin pyssyt tarvitsevat tätä runsaasti. Taistelun tuoksinnassa kerätään myös Trance-pojoja ja kun mittari saavuttaa maksimin, muuttuu esimerkiksi Lucia vampyyriksi ja hän tuottaa enstistä enemmän tuhoa ja turmellusta vhollisriveissä. Molemmat hahmot keräävät lisäksi kokemusta taisteluista, mutta minkäänlaista suurempaa kyky- tai hahmokustomointia ei ole tarjolla.

Lisäpotkua aurinkosensorista

Jotta kyseessä olisi todellinen japanilainen tuotos, ei voitettuja vampyyreita kuitenkaan voi noin vain pistää päiviltä. Ehei. Ovelat verenimijät ovat turmelleet ilmakehän siten, että aurinko paistaa vain harvoin, joten ainoa paikka missä heidät voi todella hävittää on avaruus. Tämän johdosta pomotaistelun päätyttyä ilkimykset heitetään Casket Rocket -avaruusalus/mechaan ja heidät kuljetetaan ilmakehän tuolle puolen. Tästä seuraa hyvin absurdi ja jännittävä kosketusnäytöllä tapahtuva avaruustaistelu, jossa pelaaja pääsee tökkimään styluksella hyökkääviä vihollisaluksia. Nämä minipelimäiset osuudet voivat kuulostaa erikoisilta (ja sitä ne toki ovatkin), mutta silti ne tuovat jännittävää kerroksellisuutta ja vaihtelua pelaamiselle.

Lunar Knights hyödyntää pelin sisällä eri säätiloja, joita voi säädellä paraSoL-sääjärjestelmän avulla. Tähän liitty mielenkiintoinen kuriositeetti, sillä peli oli aikanaan suunniteltu toimivan Game Boy Advancelle ilmestyneen ja myös Hideo Kojiman suunnitteleman Boktai-pelin aurinkosensorin kanssa. Aurinkosensori sijaitsee pelikasetissa itsessään ja tämän ansiosta sen voi kiinnittää Lunar Knightsin kanssa samanaikaisesti DS Liteen, sillä kyseisessä mallissa on sekä DS-, että Advance-peleille asemat.  Lunar Knightsin pelinsisäinen sää olisi ilmeisesti tämän jälkeen ollut jatkuvan aurinkoinen, mene ja tiedä.

Edes hupsu dubbaus ei tätä pilaa

Kaiken kaikkiaan Lunar Knights on erittäin viihdyttävä toiminta-roolipeli DS-käsikonsolille. Se on sopivalla tavalla ylitseampuva kokemus. Oma läpipeluuni on vielä kesken kun tätä artikkelia kirjoitan, joten varsinaista pisteytystä en uskalla sille antaa. Kuitenkin voin suositella peliä lämpimästi, vaikka sen englanninkielinen käännös kuulostaa siltä, kuin sen olisi hoitanut paikallisen koulun draamaryhmä. Kuitenkin Lunar Knightsin pikseligrafiikka on mielestäni erinomaista ja musiikit loistavia. Tässä vaiheessa peli on antanut itsestään hiotun ja monitasoisen kuvan.

Toivon hartaasti, että pääsisin joskus vielä kokeilemaan pelaamista aurinkosensorin kanssa, sen verran kummalliselta yhdistelmä kuulostaa.

 

Kuvat:

Nintendo eShop

Posted by Samuli

Olen Samuli Leppälä, tuleva kuvataidekasvattaja ja freelance sisällöntuottaja. Elän omassa pelien, kulttuurin ja kirjojen maailmassa. Arvostan huonoa huumoria ja hassuja hattuja.

Vastaa